torstai 22. marraskuuta 2012

Kantasormus

Medaljongin jälkeen nopeana työnä ryhdyin tekemään hopeista kantasormusta, joka oli tarkoitettu nopeaksi työksi jakson loppuun. Annettujen ohjeiden perusteella voi tulkita työn olleen joskus neljässä tunnissa suoritettava tasokoe, eli oletettavissa on että työ on nopeasti tehty. Neljään tuntiin en sormusta tehnyt, mutta nopeasti se kumminkin muutamassa päivässä tuli. Ei kuitenkaan ilman alusta uudestaan aloittamista tälläkään kertaa.


Työn raaka-aineina toimi peukalon mittainen, n. 7mm paksunen hopeatanko sekä ensimmäisen kovuusasteen juotetta. Työ lähti liikkeelle iskemällä meistin avulla heittoprässillä tangon keskikohtaan ura. Tankoa sen jälkeen valssattiin molemmista päistä ja käännellen, siten ettei kuitenkaan meistillä iskettyä uraa ylitetty. Ensimmäinen tanko meni pilalle valssin muotoiltua tangosta ensin salmiakki-suunnikkaan muotoiseksi, ja sitä korjatessa tanko vääntyi melkein kierteiseksi.  Homma alkoi alusta. Samojen alkumuotoilujen jälkeen tanko valssattiin 4mm x 2mm vahvuuksiseksi jättäen keskelle tankoa paksumman ja hieman leveämmän kohdan, jonka jälkeen tankoa muotoiltiin lähemmäs sormusta muistuttavaa muotoa pakottamalla alussa lyödyn uran vieressä olevia sormuksen paksuimpia kohtia meistillä ja vasaralla.


Kun muotoa oli haettu tarpeeksi, mittasin haluamani sormuksen sisäympärysmitan pituisen paperiliuskan, jota mittana käyttäen sahasin tangon valssatut päät lyhyemmiksi.  Sormuksen sisäkehän pituus jätettiin haluttua kokoa pienemmäksi, jotta sormus ei suurenisi liikaa pakottaessa. Juotin päädyt yhteen, ja lähdin muotoilemaan juuri luotua rinkulaa pakottaen sormukseksi, välillä hehkuttaen. Kimpale alkoi muistuttamaan sormusta melko helposti ja nopeasti.


Vaikka kiiltävä taottu pintä näyttikin komealle, ryhdyin muodon löydyttyä viilaamaan sormusta tasaiseksi. Viilaaminen ei ollut erityisen haastavaa, mutta aikaa siihen sai kulumaan hyvin paljon. Olin ajatellut tekeväni sormuksen itselleni,  ja pidin sormuksen tyhjää taulua liian tylsänä omaan makuuni. Hiottua sormuksen karkeasti lopullista muistuttavaa muotoa päädyin sahaamaan tauluun hahlon, johon kiinnitin myöhemmässä vaiheessa puuliuskan. Tämä idea oli suunnitelmana ensimmäistä niittaussormusta tehdessäni, jolloin sen kuitenkin hylkäsin suunnitelmien muuttuessa.




Saatuani sormuksen rungon muodon valmiiksi leimasin sormuksen, ja ryhdyin hiomaan kaikki suurimmat naarmut ja jäljet pois, jonka jälkeen pienemmät jäljet hävitin pinnasta kiillottamalla. Pian sormus oli kiiltävä runko, joka keskeneräisenä odotti päälleen tulevaa puupalaa.


Sopivan puupalan tekeminen muodostui haastavaksi. Paloja sahasin usein vahingossa liian ohuiksi, ja useammin kuin kerran hioessani hyvää puupalaa onnistuin hiomaan liikaa, jolloin palasta tuli runkoon liian lyhyt/ kapea. Myös pari kertaa täysin hyvistä paloista lohkesi kulma pois, jolloin täytyi vain ryhtyä uuden palan tekoon. Sopiva pala kuitenkin valmistui, ja seuraavaksi luvassa oli palan liimaaminen hahloon vahvalla 2-komponenttiliimalla. Nyt ongelmaksi muodostui sopivan puristimen puuttuminen, mutta improvisoimalla ja työkaluja väärinkäyttämällä sain puulevyn puristettua pysyvästi runkoon kiinni. Annoin liiman kuivua, jonka jälkeen ryhdyin hiomaan puupalaa täysin runkoon sopivaksi, siten etteivät palan reunat ja sivut tulleet mistään suunnasta rungon korvakkeiden yli. Kun pala oli täysin rungon myötäinen, kyllästin palan kiillotuslaikalla jossa oli mehiläisvahaa. Harmikseni vahaus värjäsin sormuksen hieman alkuperäistä tummemmaksi, mutta värjääntyminen ei onneksi kuitenkaan pilannut työtä. Sormuksen oltua kiillotusta vaille valmis suojasin palan pienellä pätkällä maalarinteippiä, ja kiillotin rungon varoen osumasta suojattuun puupalaan likaisella, vahaisella kiillotuslaikalla. Kiillotus oli nopeasti ohi, ja sormus oli valmis.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti